Oon oppinu tässä reilun 20vuoden aikana sen että mikään EI mene suunitelmien mukaan, niin oon lopettanu sen elämän suunittelun. Me suunitellaan miehen kanssa elämää eteen päin max se 2kk-1v riippuen asiasta. Ja siis mitään toivottomia tavoitteita ei aseteta. Nyt on ollu elämän suunittelua elokuulle asti, toisen tulokkaan takia, mut sitten eletään rauhassa ilman mitään ressiä tavoitteista ja suunitelmista.
Tämä ihan sen takia, kun oon nähny liikaa elämässäni sitä, että kaikki haaveet ja suunitelmat kaatuu siihen, et esim. toinen puolisoista menehtyy tai jättää lapset ja puolison, sekä olen myös nähnyt näitä tilanteita missä menetetään työkyky, ja taas kaikki suunitelmat menee uusiksi, ja loukkaantunut meinaa masentua kun ei pysty toteuttamaan kaikkia haaveita ja suunitelmia mitä on seuraavalle 5-10 vuodella astettanu.
On ollu liika vaikeaa katsoa sitä tuskaa minkä monet suunitelmat on tuottaneet läheisille.
Neuvolassakin latelin menemään vähän samaan tapaan terkka harjottelijalle, kun kyselivät tulevaisuuden suunitelmia. Tai siis asianhan aloitin niin, et totesin vaan kauniisti, et katsotaan minne tämä elämä kuljettaa kunhan vauva on syntyny. Kattovat vähän pidempään minua, joten selostin siinä sitten asian vähän pidemmän kautta. Harjottelija jäi aika mietteliään näköiseksi kun lopetettiin aiheesta keskustelu, ja kun näin häntä sitten lääkärillä käynin jälkeen, niin totes kauniisti, et eipä oo ite aikasemmin miettiny asiaa, noin ja totesi et pitää kuulema rueta itekkin miettimään haaveita vähän lyhyemmälle ajalle.
Mutta niin, siinä on sitten minun mielipide kaikille niille jotka kyselee tulevaisuuden suunitelmia :D
Juurikin näin <3
VastaaPoistaJa paljon hyvä toivon teidänkin perheellenne. :)